Tyhjyys raastaa sieluni rikki,

välimpitämättömyys on tehnyt minusta kyynisen,

jumalat pitävät pilkkanaan.

Musta aurinko ja mustat pilvet,

puhaltavat rikintuoksuista savua vertavuotavaan nenääni.

Olen elävänä kuollut,

mitätön ja mitäänsanomaton,

näkymätön epäonnnistuja,

hylätty,

tapettu,

rikki revitty.

Rakkaudesta en enään tiedä mitään,

se sammui minussa,

jäljelle jäi vain tyhjä ruumis,

kasa multaa,

ja, sekin huonolaatuista.

 

En jaksa enää itkeä,

en jaksa nauraa,

en iloita,

ei ole ketään jonka kanssa iloitsisin,

jo elävänä kuollut.