Aamiaista värkkään,
kefiiriä kurkkuuni kaadan,
aavistan jo vaaran - nimittäin,
miettinyt oon mistä mä fyrkat käärin,
mahdollisimman vähällä työllä kun häärin.

Aattelin perustaa oman firman,
missä voi kieltäytyä tekemästä,
mitä vaan - kato millä vaan rahalla.

Ja,
siis muodostaa voin reviirin,
voin siis tsennaatsä tinkiä,
yksinkertaisesti -
paljonko mä raadan,
ja mitä kurkkuuni kaadan.

Älynväläys tää nimeksensä saa -
Äykäiverö.

Älykäiverö tää,
huvipuisto ei oo mikään heiverö.

Älykäiveröä miettimään,
onhan mulla kait aivot - perna ja maksa,
mitkä lie,
kuitenkin suunnnan näyttää minne vie älykäiverön tie.

Hei, mut nyt mun täytyy,
calvadossit klottaa,
särkee vähän ottaa - ja hei siis,
tummasta toimeen senteistä nyt viis.

Vauhti päällä on,
vaik tuhatta ja sataa,
painan tätä rataa - ulkona jo hundraa,
vaikkei olla lähell tundraa.

Mistähän nyt alottas,
väsyttää jo nyt - vittu,
mielekkyyden hallinta,
on tärkeää myös pallilta - nääs johtajan,
nyt äkätä.

Bollasta, jos loppuu virta,
toteat vaan,
kyllä sua tarvitaan,
siellä missä rahaa taotaan.

Älykäiveröä miettimään jää,
ei ole työ mahdoton,
vaikka - kuitenkin,
uupumuksen tuntomerkit,
huomaan itsekin.

Joo,
ne depressiodiagnoosin täyttää,
kato, näätsä,
nyt ei auta kuin lepo,
absurdiuden tunteen tuottaa,
ei nyt heiluteta kuokkaa.

Jääköön Älykäiverö tää,
muuten saan suunnata askeleeni kohti hourulaa,
missä näytellään absurdia näytelmää,
ja,
missä uupumisen takana on kynnys matala ja siis hei-
mielekkyyden menetys,
voi olla järkytys.

Unta kaaliin siis ja kaljalle,
pannaan asiat kondikseen,
järjestykseen aitoon.

Jääköön firma tää,
mi aivojani kaivertaa - sii hyvästi suunnitelma loistava,
Älykäiverö - voit sä hei nyt vittuun painua,
älä toista vainua,
en kestä enää nalkkii,
sun kanssas tanssin viimeisen valssin