Kaipaan kosketustasi,
sitä ei tule,
kaipaan suudelmaa,
sitä ei tule.

Kaipaan sanaa rakkaus,
en kuule sitä.

Katson peiliin,
mikä minussa on niin väärin,
ettei minua voi rakastaa.

En jaksa enää itkeä,
huomaan,
olen yksin,
näin lienee tarkoitettu,
harmaa vaate peittää sieluni,
 ja syö sen vähitellen,
pikkuhiljaa,
rikki.

Rakkaus ja välittäminen on kuollut,
toivon,
että ne joskus,
kohtaisivat minutkin,
jälleen.

Muista hämärästi muutamia onnen hetkiä,
ehkä nekin olivat vain valhetta.