Niin kuin tiedetään,
on nykyajan vitsauksista suurimpia -
sielullis-hermostoliset terveydenhäiriöt.

Yksinkertaisuutenne vuoksi käytän tässä nimitystä hermoheikkoisuus - siis hermoheikkoisuus.

Tämä tauti on teille kaikille perkeleellisen tuttu ja kavala,
joudumme havaitsemaan sen ilmenemismuotoja joka päivä,
töissä - kotona.

Jokainen on joutunut kas tekemisiin hermoheikon kanssa,
jotka mitättömästä pikkuseikasta menettävät itsehillintänsä.

Voin sanoa, että kohtalomme määrää,
hermojemme kunto tää.
Saatana,
salissa hiljaa.

Kuka vittu täällä pulisee ja kynällään pulpettia hakkaa,
joku heikkohermoinen nuija,
jolle pitäisi antaa kunnon selkäsauna.

Heittikö joku mua kumilla vai luulenk vaan,
mitä vastatkaa,
tämä ei ole mikään leikin asia vaan luento tärkeä,
jos on asiaa tärkeää,
hermojen hallinnasta ja sielunelämästä.

Perkele, nyt tuli lättyyn,
kuka on kussut luennoistijan hattuun,
tunnustus heti,
tai ties kaasukammioon veti.

Pian haen gijotiinin aidon,
ja kaulanne katkon, niin johan loppuu,
hermoilu tuo.

Saatana miten on pilalle hemmoteltu tilanne,
ylioppilaat - järjestykseen - komento,
tai saatte sirpillä jälkee oivaa somaa - voin,
vielä viikatteenkin hakee,
katotaan kenens on ruista ja kenes on ja munaa,
paljain käsin niska vääntää nurin.

Huoripukit ja huorat hermonne pitäkää ja niistä huolehtikaa,
muuten ne kuningasvedellä poltan,
ja nauran päälle ilkeän ja likaisen naurun,
hermot on nääs mulla kuin rautaa,
ei kuin teillä,
jätelautaa.

Mitä vittu tekee noi,
valkotakkiset mihet - hei ja hoi,
tää on luentosali ja täällä luennoin minä,
ja olen katsos Il duce verraton sanaseppo ja hermoveikko,
valepukki ja narsisti, mielisairas psykopaatti,
mut hermot mull on vahvat kuin tankin kahvat.

Mielen tasapaino ja hyvä työ...o

Luento tää sai yllättävän lopun - menetti hermonsa luennoitsija tää,
mi vähäks aikaa ainakin nyt osastolle jää.