Paha ja kärsimys,
herättää kysymyksen vanhan,
voix näätsä jumala olla kaikkivaltias,
ja hyvä,
jos,
kaikivaltias hän ois, ei lienyt ilmeisesti tahtoa tai voimia,
pahaa poistaa,
joten oliko sitten hyvä.

Jos oli hyvä,
ei kyennyt toimimaan tai halunnut,
jätti pahan, mut kato siis,
siit heräsi kysymys,
dilemma tää teologian - oliko
kaikkivaltias.

Ei siis voinut olla kaikkivaltias,
tätä ristiriitaa mi kreikaksi on theos ja dike siis,
teodikean ongelmaksi kutsutaan,
tästä kärsiä sai jobi,
ja ehkä muuan bobi,
lue tarina siitä ja jotain opi.

Lue tarina Jungia,
kieli ei oo kovin lungia,
mut taistelusta tästä,
hän kertonut on,
jumalan ja jobin,
tää paradoksi on verraton,
sitä vaikea ymmärtää on.

Täytyy siis pysähtyy,
ja kysyy,
mitä järkee täss nyt on,
muutoksessa ja luopumisessa,
pysähdyn siis, en tee mitään,
elän vain alituisessa pelossa ja,
ihmettelen,
mitä meinaa jumala tuo,
mi rangaistuksen suo,
siitähän sanotaan on kaikkivaltias,
mut muuttunut on monelle,
todellisex ongelmax.

Maailmassa tässä on aina läsnä kärsimys ja kuolema,
six lopeta jo haluuminen,
merenrannassa asuminen,
kato mitä voit,
tulee sota ja luonnon voimat nää,
mi sulta vie koko pään,
tai aalto hirveä,
mi syvyyksiin sut voi imaista,
jost ei oo paluuta.