Kaapista etsien,
naamaria kaivelen,
kas illalla on juhlat rotaryein,
ja sinne naamion tarviin sopivan,
mi vaatimukset täyttää,
ylevytteni täyttää.

Peilin edessä sovitan,
itseäni huvitan,
on naamio tää - perskules - just ei melkee,
kaikki tää täyttää suurjuhlan elkeet.

Vaan sitten yx ja kax,
naamio sivuun luisuu,
peilistä nyt näkyy pääkallo tää,
mi mätänä pilkistää,
ja,
ilme on kallolla tuolla ivaa täynnä ja pahaa suopa,
kasvot nää vääntyneet,
ivalliseen ilmeeseen on kääntyneet.

Äkkiä,
naamio takas,
kato,
en,
valhetta mä kestä katsoa,
mi peilistä näkyi,
harha tuo,
pajatso tai joku muu luojan harmi,
menköön pois,
saatanan pierusuu.

Naama tuo miletä kaivertaa,
mitä, jos ja hei,
se onkiin minä,
alla naamion - silloin kait pitäs muovata,
tai persnaama laittaa,
kassakaappiin ja upottaa - kato - meren syvyyksiin,
ja,
vielä mielellään mariaanien hautaan syvimpään.

Voi - nyt koskee tekee kipeää,
en lähde juhliin turhiin,
valhetta väännän,
asioita käännän - tai -,
sitten meen ja pois revin naamion,
exhibitionistina häärin,
paljastaen koko sväärin.

Ymmärtäkööt väärin - sillä mitä kettua,
se olen minä,
enkä syö hattua,
se, joka näkyy,
on mun persoonaa, sellanen mä oon,
ja six heitän näämarit lammikkoon . plops.