Kuljin sumussa ja mietin,
mix ihmeessä,
sattumat nää mun elämää sekottaa,
mä nääs löytänäx olin likööripullon,
vahvan absintin,
miss reilusti tujonia on.

No kuljin siis kuin sumussa,
ja,
nyt yksin tottavie,
eilen oli vielä toisin,
olin muistaakseni selitellyt,
morsiammelleni sepitellyt,
aatoksia näitä,
mi mieleen tulee absintissa aivojen lilluneen.

Kerroin mielipiteeni naisista ylipäänsä,
todennut olin,
mainioita nuo ovat telineet,
pillunympärille kyhänneet.

Six nyt kuljen ysksin mietteissäin mä sumussa,
puku päällä musta,
rööki huulessa ja skotsa päässä,
jos ei nyt enää oo tujonin häivää,
eikä absinttii,
tuota juomaa viisasten,
mi älynväläyksen suo,
mut turpavärkki sen kaikille kuuluttaen,
hölmön tekee musta,
ihan kuin ois päässyt päähän liraus kusta.