Ylpeänä katuja tallaan,
monet olen sortanut,
itse työni tehnyt,
itse rahani hankkinut,
elämäni rakentanut,
nyt ylpeänä elvistelen
peilistä kuvaani ihailen,
Rakas,rakas,rakas - minä,
olen niin suloinen.

Kateus minut tähän ajoi,
kateellisena paahdoin,
halusin enemmän kuin muut,
tein kaikkeni,
että kaiken saisin,
toiset kateudeksi vihreäksi tekisin,
sitähän olin itse ollut aiemmin,
myrkynvihreänä kaikersin,
nyt peilistä mä ihailen kuvaani kaunista ja ihanaa,
oi tätä onnea suloista ja loistavaa.

Haluan ja kiirehdin,
kaiken otan,
toislta vien,
siihen on mulla lupa,
sillä itse olen tieni raivannut,
ja muiden päitä tallanut,
miksen nyt sitten näyttäisi,
kuvaani ihanaa,
valtaa suloista käyttäisi,
päitä toisten katkoisi,
peilistä mä katson,
ja kiireesti taas aloitan uuden jakson,
jossa toiset tallaan,
jää he nuolemaan näppejää,
minä poika katson kuvaani vaan,
tuota ihanaa.

Tyhmäksi mua haukuttiin,
dorkaksi todettiin,
oonko tyhmä nyt,
kun muista en välittänyt,
ei,
oon älyniekka verraton,
viisaus toki lähtenyt on,
koska viisaus oli tyhmä eikä älykäs,
oli parempi lähteä talsimaan,
kilometritehtaalle maita mittaamaan.

Aina ahnehdin ja pelasin,
ehdin ensin,
potin korjasin,
naappurin vaimon ihanan,
vein mä vihille,
sille ukolle naurahdin,
narun jatkoks meni hän,
menetti koko elämän,
peilistä taas katson,
en toki vaimoa,
jonka jo vaihdoin toiseen ihanaan,
vaan itseäni ihaielen
kuvaani kaunista.
häntä kaipaa en.

Kyllä mua vituttaa,
toiset,
kun tavaroitani haluaa,
viedä onneni haluaa,
tuo roskasakki,
paskatakeissaan ja ryysyissään,
ei ne oo ees ihmisii,
siks luoti sopis päähän niiden,
näin vihaisena raivoan,
murhamielellä tavoitan,
raivaan tieni ainoan,
itseäni varten rakennan.

Pian yksin kaikki on mun,
maailman tään omistan.