Mieleeni heräsi tunne uus,
nimittäin kiitollisuus,
katsellut olin tovin,
muotoja kauniita kovin.

Näky oli kaunis niin,
ja erinomaisen viehettävä,
paljaana loisti naisen taus,
lantion kaari - reidet ja sääret,
nilkat kapeat ja hennot.

Yläosa oli vielä lakanan peitossa,
silmät kiinni oli hän ja täydessä unessa,
niin kauniissa ja viattomassa.

Mietin muistinko kiittää,
kun olin saanut mä siittää,
en humusta mä sitä erottanut,
siks mieleeni tuli nyt,
kuinka paljon on asioita kauniita,
joiden ohi kiiruhdamme,
sokeina kuljemme,
vaikka syytä ois tuntea,
kiitollisuutta,
ja joka hetkeä kiittää kaunista ja ihanaa.

Siis kiitos sulle pitsisukka,
kultainen on väris,
kauniit on muotos nuo,
niistä kiitoksen mä sydämmestäni suon.

Se kiitos ei ole vain muodollisuus,
vaan tunne mulle aivan uus,
kyse on lämmöstä,
mi luonnostaan lankeaa,
sydämmen vireestä sen sulle suon.