Kaukan täältä,
virtaa joki niin ihana,
siel oottaa tyttö tumma,
on niin kaunis,
ei kuvata saata,
ei kertoa voi,
ei sanoja on vain muistot ihanat.

Siellä on meri,
jota kutsutaan Intianvaltamereksi,
siel on palmurantaa ihanaa,
ja vehreää viidakkoa,
miss norsut sulle toitottaa,
tervetuliais sävelet soittaa.

Sinne vielä kerran,
ratsuni valkean valjastan,
sinne kerran ratsastan.

Siellä kohtaan mä kauniin Nan,
pienen hurmaavan tumman kultakutrin,
mi takaisin mut vei lapsuuteen asti,
onneen ja päiviin huolettomiin.

Vei,
tilaan painottomaan
ja,
sai mut unohtamaan,
elämän entisen,
toi tyttö mulle vapauden.

Sinne vielä mä luulen,
kerran ratsastan,
hallavalla orhella,
tosi mielellä,
siellä vielä kerran tanssin,
tanssin tulisimman.

Silloin kaukana on suru tuska,
älkää ystävät tunteko pahastusta,
vaik pois oon mä,
katsos,
iäisyyteen ratsastin,
se kestäkää mun rakkahin

Mut minkä mä sille voin,
katseen niin vienon ja viehkeän,
hän kerran mulle tarjottimella toi,
ja,
näytti kaiken mitä saa,
vapaana kun kulkee läpi ihmeellisen maan.