Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
elämänsä käsikirjoitusta hamuaa.

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
toivoo näkevänsä elämänkaaren ja sen pään,
toivoo näkevänsä elämän murroskohdat ja onnen hetket.

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
arkkityypit vastaan vilkuttaa, on vaeltajaa, soturia, ritaria, komeaa rakastajaa.

Orpopoika,
tuumii, hän vielä isäksi mielii tulla itselleen.

Orpopoika,
peiliin kurkistaa,
vain orpopojan hän sieltä tavoittaa.