Ei puuttunut rohkeutta multa,
kerran nuoruudessa näin pyykkinarulla,
naisten pöksyt silkkiset ihanat,
mustat ja rohkeat.

Illan tullen hiivin,
alla tähtitaivaan kuin siivin,
luo pikkareiden noiden,
jotk taskuun sujautin,
kotiin juoksin kintut vilkkuen,
koko yö meni naista haistellen.

Kymmenen vuotta tai enemmän,
haistelin ja maistelin,
kunnes kuihtui,
hävisi,
kului pois pöksyt nuo,
ja nyt asia aivan kuin kangastusta vain ois.

Naisen tuoksua tuota aattelen usein,
silloin silmät suljen ja sokeana katson taivaan sineen,
nimittäin silmäni mennyt on,
Sinolille ne lahjoitin,
nuo sokeat ja punaiset,
mi juonut olin siihen kuntoon.

Nyt ei niillä enää nää kevään ensikukkaa,
ei talven lunta,
ei,
vain muistissa mielikuvana on naisen tuoksu,
puhdas kuin Sunolla pesty,
niihin ei ollut edes kustu.