Teen mökin punaisen,
järven rannalle rakentelen,
pihassa sen kasvaa kaunis pihlajapuu,

Sielt katson mä mökkiis sun,
mun oma masikkaasuu,
ja toivon, et kuu viel joskus,
sillan vois rakentaa,
et mökkiis sua voisin tulla suutelemaan,
suuta niin kaunista,
huulia tyttöni oman kultani.

Mä,
jos, lujasti uskon,
voi onnen silta tää viel järven selän ylittää.

Sä muistatko vielä kallion,
miss uimaranta on verraton,
siellä katsottiin pässiä,
ja saimme rauhassa - ah niin rauhassa hässiä.

Mut vielä kerran kuutamossa panen sua hurmiossa,
ja siit ihastuu uskon kuu,
tuskin vihastuu,
ja onnensillan rakentaa kultaisen,
et onni kukoitas luo kaltaisten,
mi toisiansa rakastaa.